Oulu
Pohjois-Suomen pääkaupunki – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026
Lyhyt katsaus Ouluun historiaan
Vuonna 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX perusti Uleåborgin eli Oulun (nimi johtaa todennäköisesti sanasta ‘oula’, joka vanhalla saamenkielellä merkitsee ‘tulvavettä’ tai vanhassa suomenkielessä ‘sulaa jään pinnalla’), ja myönsi sille kaupungin oikeudet viisi vuotta myöhemmin. Aikaisimmissa kaupungin kartoissa noin vuodelta 1651 väkiluvun kerrotaan olleen noin 400 asukasta.
1700-luvulla aikana kauppa kehittyi vähitellen ja kaupungin merkitys sekä kaupungin väestö kasvoi. Oulun todellinen menestys alkoi kuitenkin vuonna 1765, jolloin se sai oikeudet ulkomaankauppaan. Tärkeimmät vientituotteet olivat terva, puutavara, lohi ja voi; kun taas paikalliset kauppiaat ostivat kaupunkiin suolaa, tupakkaa, alkoholijuomia, sokeria sekä muita siirtomaiden luksuureja kuten hedelmiä, kahvia, teetä ja kaakaota.
1800-luvun loppuun mennessä Oulusta oli tullut Suomen toiseksi suurin kaupunki (3400 asukasta) pääkaupungin Turun jälkeen. 1800-luvulla kaupunki oli Suomen johtava tervan tuottaja. Puutavara on edelleen tänäkin päivänä merkittävä teollisuus Oulussa, sillä painoteollisuus kasvoi mailmanlaajuisesti 1900-luvulla, jonka ansiosta selluloosa on yhä merkittävä raakamateriaali nykypäivänä.
Viime vuosina on kiinnitetty paljon huomiota kestävästi tuotetusta puutavarasta saataviin uusiin materiaaleihin, esimerkiksi ligniiniin ja nanoselluloosaan – jotka ovat potentiaalisesti ‘2000-luvun ihmemateriaaleja’, joista voimme kestävästi tuottaa 5G- ja 6G-viestintäjärjestelmiä, vaatteita sekä rakennusmateriaaleja.
Osittain Nokian läsnäolon takia (joka avasi ensimmäisen konttorinsa kaupunkiin vuonna 1973), Oulu on nykypäivänä merkittävä huipputekniikan keskittymä, jossa on useita uraauurtavia peliyrityksiä ja asuu yli 200 000 henkeä. Oulussa järjestetään useita Suomen suurimpia festivaaleja ja kulttuuritapahtumia, mikä kuvastaa kaupungin rikasta kulttuurielämää.
Oulusta on muodostunut yksi Euroopan tärkeimmistä ‘Living lab’ -innovaatioekosysteemeistä ja se valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.
Pohjanlahden ympäristön tila
Roomalaisittain Mare Suebicumiksi nimitetyllä suhteellisen nuorella (10 000 vuotta vanha) vesialueella – eli Itämerellä – on aina ollut keskeinen rooli Pohjois-Euroopan historiassa. Aina viikinkien luomista kaupallisista reiteistä, sen keskeiseen rooliin maailmansotien aikana.
Alhaisen suolapitoisuudensa ansiosta Itämeri on ainutlaatuinen meri- ja makean veden lajien koti. Suolapitoisuuden vähenemisen myötä Tanskansalmien Skagerrakin kohdalla tapahtuu siirtymä, josta eteenpäin makean veden eläinlajit hallitsevat Itämerta. Meren valuma-alue on pinta-alaltaan noin neljä kertaa koko Itämeren laajuinen ja noin puolet sen pinnasta on metsiä, erityisesti Pohjanlahden ja Suomen puolella. Metsien runsaus vaikutti tervan (ja myöhemmin selluloosa) teollisuuden kasvuun, jonka ansiosta Oulu on pysynyt ja tulee pysyymään merkittävä vuosisatojen lävitse.
Itämeren alueen teollisuuden paljous on myös painavin syy pohtia ympäristökysymyksiä, jotka ovat olleet vuonna 1974 solmitusta Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevasta yleissopimu ksesta lähtien keskeisimpiä huoleenaiheita kaikille Itämeren maille. Sopimuksen myötä kaikkia Itämeren saastumislähteitä koski nyt ensimmäistä kertaa yksittäinen yleissopimus, jonka allekirjoitti silloin seitsemän Itämeren rannikkovaltiota. Vuoden 1974 yleissopimus tuli voimaan 3. toukokuuta 1980. Ympäristö- ja merenkulkuoikeuden poliittisten muutoksten ja kehityksen myötä vuonna 1992 solmittiin uusi Itämeren alueen meriympäristön suojelua koskeva yleissopimus, joka tuli voimaan 17. tammikuuta 2000.
Hitaan vedenvaihdon takia tuoretta (puhdasta ja korkeasuolaista) merivettä saapuu hyvin hitaasti Atlanti sta Itämerelle (koko meren vedenvaihtoon kuluu noin neljä vuotta) ja Itämeren vesien sisäisten virtausten takia eritysesti Pohjanlahdesta on tullut yksi Itämeren saastuneimmista alueista. Suuria määriä raskasmetalleja (pääasiassa lyijy, kadmium, elohopea ja orgaaniset tinayhdisteet) on kertynyt sedimenttiin ja se on saastuttanut meren luontoa. Myös vaarallisina tunnetut ympäristömyrkyt, kuten PCB ja DDT, ovat löytäneet tiensä mereen.
Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026
Oulun kaupunki sisällytti AALTOSIILO-hankkeen osaksi heidän Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -ohjelmansa kilpailuehdotusta. Siilo tarjoaa ikonisen tilan, jossa Aallon perintöä modernismin inhimillisenä ilmentymänä voidaan tutkailla ja myös nähdä uudessa valossa – jossa kestävä kehitykselle, ilmastonmuutokselle sekä tieteen ja taiteen yhteistyölle voidaan tarjota keskeiset roolit.
AALTOSIILO toimii ankkurina, jolla yhteisö voi säilyttää yhteyden historiaansa. Se tulee olemaan myös ainoa Aalto-rakennus Oulussa, jonne yleisöllä on pääsy. Alueen nopeasti katoavaan teolliseen perintöön on erittäin voimakas emotionaalinen side, josta Aallon siilo on ainutlaatuinen esimerkki. Digitaalisia ja teknologisia taitoja, joita siilon tutkimuskeskus tarjoaa paikallisille tekijöille, vahvistavat alueen asukkaiden osallistamisen ja omistuksen tunnetta.
Siilon lähialue tulee kokemaan mullistavan muodonmuutoksen Asuntomessujen peruskorjauksen ja uudistamisen myötä vuonna 2025. Hartaanselänrannan messualueesta, johon kuuluu mantereenpuolella Hartaanranta sekä Toppilansaaressa sijaitseva Vaakunakylä ja sitä ympäröivät viheralueet, tulee monipuolinen asuinalue luonnon helmassa.